Hei! Olen Spike, oikealta nimeltäni Siili-Sofian Lestat ja rodultani brasilianterrieri. Putkahdin tähän maailmaan 21.1.2006 tuolla Paimion suunnalla. Nyt tuo mamma on kysynyt, josko voisin kertoa teille vähän siitä, miten me olemme opiskelleet koiranelämän perusteita. Tai siis lähinnä tuota tottelevisuuskoetta varten, mutta on sitä matkalla mukaan tarttunut muitakin juttuja. Mamma vähän vihjaili siihen suuntaan, että jos te tykkäätte lukea näitä mun juttuja niin voisin sitten jatkossa kertoa ihan säännöllisesti niistä. Mutta nyt ajattelin kertoa siitä, mitä olen oppinut ensimmäisenä vuotena.

Ensin mamma koitti myydä mut, mutta aika pian se hokas, et musta tulee niin hyvä agility- ja tokokoira ettei se voikaan luopua musta. Tosin aina välillä se kyllä sanoo, et ois vaan pitäny myydä. Miksiköhän? Joka tapauksessa me alotettiin ton tottelevaisuuden treenaaminen aika pian sen jälkeen kun siskot ja veli oli muuttanu uusiin koteihin. Ja loppukesästä mä pääsin KOULUUN! Vitsi siel oli tosi kivaa. ME alotettiin ihan semmosella helpolla kontaktijutulla. Siinä piti vaan kattoa mamma silmiin ja sit sai nannaa. Ja sama ekat seuraamiset tehtiin samalla tavalla. Katottiin mammaa silmiin, lähdettiin liikkeelle, käveltiin pari askelta ja taas saatiin nannaan. Päivä päätty luoksetuloharjotuksiin ja mamma sai totta kai heti vähän pyyhkeitä palkitsemisesta. Mut sen jälkeen se onkin oppinu heittään mulle ton patukan tosi ihanassa kaaressa niin et saa oikein kunnolla peuhata sen kaa.

Heti tokalla koulukerralla mä jouduin yllätyskokeisiin, semmoseen möllitokoon. Se meni tosi hyvin ku miettii, et me ei oltu hrjoteltu niist jutuist oikeestaan mitään muuta ku seuraamista. Ja totta kai mä sainkin sit hihnassa seuraamisesta täyden kympin. Vapaana seuraamisessa mamma ei ottanu mult hihnaa pois ja kaikki sano, et se oli tosi tyhmää mä oisin osannu tehdä sen ilman hihnaakin. Ja paikallaolo me tehtiin kanssa hihnan kaa niin, et mamma seiso mun edes. Vaix me ei oltu tommosta koskaan ennen harjoteltu niin tosi hyvin mä jaksoin. Eli meidän saldo oli 114 pistettä. Tosin 50 pistettä vähenei jo pelkästään liikkeesätä seisomisista ja muista mitä mä en osannu ollenkaan.

Jossain vaiheessa siellä koulussa me opeteltiin eteenmenoa. Ihan helppo juttu. Tosinmun oli ihan pakko irrotella välillä ja hakee se kansi, jota käytettiin nanna-alustana ja tehdä sen kanssa semmonen 10 minuutin kirmailu pitkin kentää. Sit ku mä toin kannen takas mammalle se totes treenien loppuvan tähän. Mut sain mä silti pitää sen aarteen.

Syksyullä mamma sit suuttu mulle oikein kunnolla. Me oltiin tuolal hallilla harjoittelemassa vähän esteitä ja tottia siinä sivussa. Mamma palkitsi mut patukalla, mut en jaksanu siit pahemmin kiinnostuu vaan rupesin lukeen sähköposteja ja ettiin nannaa hallin lattialta. Sit mamma alotti taas sen huutoleikin, jossa se huutelee mulle ja ajaa takaa. Jossain vaiheessa mä sit oon aina menny sen luo. No nyt se ei ajanukaan mua takaa ja kun menin kattoon missä vika se HUUSI mulle oikein kunolla et MENE POIS. Eikä päästäny mua lähelle ollenkaan vaikka koitin. Eikä huutanu takas siinäkään vaiheessa ku me lähdettiin hallista ja mä lähdin taas lukeen sähköposteja. Sit ku mä tulin takas se vaan komnsi autoon. Ja kotona mä en päässy ees samaan huoneeseen mamman ja muiten kanssa. Kun tota oli jatkunu pari päivää ni me mentiin kouluun. Siel olis pitäny tehdä maahanmenoja, mut mä olin niin innoissani ku mamma huomas mut, etten malttanu. Seuraavax mamma nappas mua etujaloista kiinni ja mä huomasinmakaavani selälläni maasssa. Ja ylös en päässy ennen ku rentouduin tohon. Tosin sit ku pääsin ylös en enää viittiny ees kertoo kuin kivaa mu oli vaan keskityin täysillä työntekoon. Mamma oli aikas tyytyväinen ja palkkas mut kun tein mitä pyydettiin. Reilun viikon verran mamma jakso tota eristysleikkiä mun kanssa ennen ku päästi mut takas laumaan. Tosin sit ku mä pääsin takas ni mä olin tosi nätisiti.

Syksyn edetessä alko vesisateetkin vaivaan, siis mamma ei mua. Me oltiin yx kerta treenaas ku taivaalt tuli vettä ihan oikeesti kaatamalla. Mamma vähän hämmsäteli ku mä tein kaikki mitä pyydetttiin, jopa maahanmenot ja istumisetkin. Siis mixen olis tehny kun kerran pyydettiin. Sehän on ton koko treenaamisen idea. Kuulemma tuo mun enoni Nicke aina vesikelillä kysyy onx pakko. No pääsin sillekin sit vähän leuhkiin, kerrankin. Jossain vaiheessa mamma otti mut mukaan kaupungile verotoimistoon ja kauppoihin. Mä osasin odotella niissäkin tosin kauniisti ku mamma hoiti asioita. Tosin vähän kyselin neuvoja ja otin mallia Nickestä ja Napista. On se hyvä, et mukana on kokeneempia, joilta voi kysellä jos ei tiedä mitä pitäs tehdä. Niin ja pääsin mä hemmottelulomalle mamman vanhempien luokse. Mamma väitti sitä yksinolo-opetteluksi, mut mä oon vähän toista mieltä. Me käytiin mumman kaa jaelemassa Förillä ja kakki taas kehu mua. Ja ukkon kaa käytiin oluella Wanhalla Rahtilaivalla. Tosin mä saan kuulemma omat juomat vasta kun oon 18 vee ja mul on omaa rahaa millä maksaa ne. Mut kyl ne rapsutukset on pal parempia ku se pahanhajunen litku mitä ukko joi.

Marraskuun alussa mamma leuhki kavereille, et mä olen tehny elämäni ekat aikuisten treenit. Vähänx mä olin ylpee. Noissa treeneissä tehtiin paikallaoloa kuheen kylmässä kelissä. Pari kertaa koitin nousta siitä istumisesta, mut heti mamma kielsi ja laitto takas istuun. Ja mähän tottelin tosi hyvin. Mut sit ku sato lunta ja me kotiettiin kotona treenata en jaksanu millään keskittyä ku kaikki oli niin erilaista. Ja tietty kelikin oli aika inhottava. Pakkasta ja tosi kylmä tuuli. Mä meinasin jäätyä pystyyn. Ton treenisession jälkeen mamma sano,e tä nyt palataan takas alkuun.

Jossain vaiheessa ku me tehtiin kävelylenkkejä tuol Paimion keskustassa mamma rupes pysähteleen aina ku mä kiskoin hihnassa. No eihän siinä kävelemisestä mitään tullu ku koko ajan seistiin. Kai se koitti opettaa mulle ettei saa vetää, mut ihan pakko siin on välillä vetää et ehtii tutkiin kaiken mielenkiintoisen. Ja koulutuksisa mamma sai vähän pyyhkeitä siitä, etä mä olen viel niin pieni, ettei multa saa vaatia samalla tavalla ku isolta ja kaiken osaavalta koiralta. Mamma kuunteli nuo haukut ihan kiltisti ja myönsi, et on ollu vähän ahne ja tehny virheitä.

Jouluna me mentiin mamman, Nicke-enon, Johannan, Leevin ja Aada-russelin kanssa kattoon joulurauhan julistusta. Siel piti vaan seistä nätisti paikallaan ku joku setä puhu jossain parvekeella. Aika iisi juttu. Ja sen jälkeen mentiin enste saunaan ja sit ruvettiin viettään joulua iskän vanhempien luona. Siel sai paljon herkkuja ja uusia leluja. Tosin ei ne ollu ollenkaan niin hyviä ku vanhat.

Vähän joulun jälkeen mamma jätti meidät koirat Marja-mummun hoitoon. Marja-mummu on siit kiva, et sen kaa voi tehdä mitä vaan ku se ei osaa komentaa yhtä pahasti ku mamma. Mä sit teinkin koko päivän mitä ite halusin. Tosin en tajunnu, et mamman kaa pitää olla kiltisti ja koitin maistella keksejä keittiön pöydältä. Seuraavax huomasinkin makaavani keittiön lattialla selälläni ja viettäväni aikaa kodinhoitohuoneessa. Mamma tais ihan oikeesti vetästä tosta herneet nenään kun puhisi iskälle, et täl kertaa kodinhoitohuoneessa pysytään vaikka kuukausi,mut se on nyt uskottava. Tosin mulle ei ihan valjennut mitä pitää uskoa.

Tämmösissä merkeissä mun eka vuosi meni. Seuraavassa lehdessä kerron teille sitten siitä mitä olen puuhannut tämän vuoden puolella, jos vaan haluute lukea. Ja jos oottee oikeen kärsimättömiä niin voitte käydä vakoilemassa netissä osoitteessa www.siili-sofian.net Sielt löytyy paljon kuvia musta ja mun oppimispäiväkirja.