2.11.

Oho, nyt ollaan jo marraskuussa enkä ole yhtään ehtiny kirjoittelemaan. No viime viikolla oltiin koulussa ja tehtiin taas niitä juttuja yhtenä ryhmänä. Ja sit me harjoiteltiin paikkallaoloa vaix oli tosi kylmä keli ja tuuli ilkeesti. Mamma pisti mut taas istumaan kun ne muut makas. En kyllä ymmärrä miten ne jakso niin kiltisti maata siinä kylmässä maassa. Tosin niillä kaikilla oli enempi karvaa kun mulla. Mut tosi nätisti mä jaksoin olla paikallani ja istuu. Mä olin istunu siinä iäisyyden kun aloin varovaisesti nouseen. Mamma kyllä kielsi heti ja tuli laittaan takas istumaan ja anto uuden Paikka-käskyn. No aikas kiltisti mä tota jaksoin harjoitella ja mamma kehu paljon. Ja sit me käytiin viel treenien jälkeen siellä TSAUn agilityhallilla moikkaas tuttuja. Siel mamma selitti kaikille ihan innoissaan miten mä olin tehnyt mun elämän ekat aikuisten treenit. Vähänx mä olin ylpee ittestäni.

20.10.

Viime viikolla mamma ei taaskaan vienny mua kouluun. Kyllä sillä oli olevinaan joku hyvä tekosyy eli ei auttanut vaikka kuinka murisin ja murjotin. Lauantaina mentiin koko lauma mummman ja ukon (siis mamman vanhempien) luokse hoitoon ja mä sain jäädä sinne ihan yksikseni jatkamaan hemmotelulomaa tiistaihin asti kun Nicke ja Nappi palautettiin illalla kotiin. Tosin mamma väitti tota yksinolo-opetteluksi. Mut oikeesti mä sain nauttia 24/7 huomiosta mummalta ja pääsin ukkon kaa lenkille. Ja tietty me tehtiin päivisin mummankin kaa lenkkejä. Tosin mumma sano, et mun kans ulkoilu on aikamoista härdelliä. Mä kuulema kun vedän väkkäränä edes-takas siinä hihnassa. Mutta minkäs teet kun on niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Nii ja pääsin mä ihan jokilaiva-ajelullekin. Tai ei se ollu mikään laiva. Se oli turkulaisten ylpeys Föri. Hienoo oli ajella siellä joella ku tuuli pörrötti kivasti karvaa ja ihmiset kehu mua. Ja sit ukko sano, et mä olen sen koiralapsenlapsista fiksuin kun osasin ihan itte menää suoraan Föriltä Wanhalle Rahtilaivalle juomaan sunnuntaioluet. Tosin mä saa kuulema olutta vasta kun oon 18 vee ja mul on omat rahat. Mut tuollakin kaikki kehu mua ja mä sain hirveesti rapsutuksia.

Me oltiin tänään koko poppoo kaupungilla ja ostoksilla. Ekaks käytiin verotoimistossa ja mä jaksoin tosi hyvin odotella ku mamma hoiti asiansa. Ja sit mamma koitti yhteen kauppaan sisälle, mut sinne ei huolittu koiria. Joku EU juttu kuulema, me oltiin kyllä mamman kaa sitä mieltä et se on vaan ihmisten ahdasmielisyyttä. No mamma ilmoitti sille myyjälle et tais sitten jäädä se juhla-asu ostamatta tällä kertaa ja muutkin vaatteet jatkossa siitä kaupasta. Seuraavassa kaupassa kukaan ei valittanu meistä, päinvastoin kaikki vaan kehu meitä. Ja mä olin ihan kiltisti sillonki ku mamma sovitti jotain ihme kolttua pääleen. Mut kyl mamma sit mua kehukin et mä olen tosi hieno koira.

Mamma on taas pitäny hiljaiseloa ton koulurintaman suhteen. Tosin eilen se ei ees ollu kotona niin paljoo et olis mitään ehditty. Paitsi illalla ku Anne tuli käymään Flitz-bortsun kaa. Vitsi meil oli kivaa. Me painittiin täysillä varmaan neljä tuntii. Tosin Nicke-eno tais vähän kyllästyy meidän painisessioon kun näytteli purukalustoaan aina välillä. Se vihotteli vielä illalakin kun mentiin nukkumaan ja mä oisin vaan halunnu sen kaa samaan sänkyyn.

5.10.

Eilen oltiin taas siellä koulussa. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta ei se tahtia haitannut. Systeemit oli muuttunu aika lailla. Nyt saatiinkin ihan yksityisopetusta eikä kentällä ollu muita yhtä aikaa (tosin eipä siellä muutenkaan ollu ku vissiin yhteensä 6 koiraa, taisivat muut pelätä sadetta). Meil oli ihan uus kouluttajakin. Se oli tosi kiva setä, joka kerto mammalle ihan uusia asioita. Ja käski kiinnitämään enempi huomiota tohon palkkaamiseen. Mutta eilen se mamma sit vihdoin oppi miten mua voi palkata kesken liikkeen. Kauheen pitkään me ei treenattu ku olin joutunu jo odottaan autossa omaa vuoroani enkä sit enää jaksanu keskittyä kovin pitkään. Mut opeteltiin me taas uusia asioita. Nyt oli vuorossa liikkestä istuminen. Mamma pyysi ekaks seuraamaan ja sit yht'äkkiä anto istu-käskyn ja jatko matkaansa mun eteen. Mut kouluttajasetän mielestä mä osasin ton tosi hyvin.

Tänään me treenattiin taas mamman kanssa kotona perusjuttuja. Ja nyt mä hokasin miks se mamma pyyteli mua meneen maahan kesken kävelemisen. Eli mä opin uuden liikeen, sen nimi on liikkeestä maahanmeno. Mamma pyysi mua ekaks seuraamaan ja anto sit maahan-käskyn ja jatko matkaa. Ja kun mä menin heti maahan ni sit mä sain nannaa ku mamma tuli takas mun viereen. Tosin ei tuo mamma menny ku askeleen päähän ja siihen mun eteen. Paikallaolotreenisäkin me tehtiin jotain uutta. Tähän asti me ollaan treenattu tuota paikallaoloa niin, et mamma on pyytäny mua istumaan, antanu käskyn ja pakittanu mun luota. Nyt mamma käänsikin selkänsä mulle ja käveli pois mun luota ja pysähty hetkeksi selkä munhun päin. Mut ihan kiltisti mä istuin paikallani ja mamma oli tosi ilonen.

25.9.

Mamma suostu vihdoinkin ottamaan mut takas laumaan. Mut pakko myöntää et ton jälkeen mä olen ollu tosi kiltisti, ulkoakin tulen heti sisälle ku pyydetään. Ja totta kai mä oli koko meidän luokan paras koulussa. Ei siin nyt olis mitään järkee et tekee hommat vaan sinne päin jos osaa tehdä ne kunnolla.

Viikonloppuna me käytiin taas hallilla treenaamas. Opeteltiin mamman kanssa ihan uus juttu. Sen nimi oli hyppyeste. Mamma pisti mut seisoon semmosen esteen eteen ja käski hyppään yli. Ja aina ku mä hyppäsin ni mä sain nannaa. Aikast kiva liike. Ja sit me totta kai treenattiin taas seuraamista, mut nyt mamma otti multa tuon remmin pois. Mutta mä vaan seurasin kiltisti siinä vieressä ja tein kaikki muutkin jutut mitä se multa pyysi vaix yx whippetti siinä kentällä vähän koittiki kierellä häirittemässä. Nii ja muistettiin me sitten treenata sitä paikallaoloakin. Mä en vaan ymmärrä missä tommosta tyhmää liikettä tarvitaan. Mitä iloa on kellekkään jos osaa maata nätisti paikallaan 2 minsaa. Tosi tyhmä liike.

Tuo mamma on ny alkanu suunnitteleen jotain kisaamista jo ens talvena. Ja jostain BH-kokeesta se puhu ens kesälle. Mitäköhän mahtanee tarkottaa. No, kai ne jutut sit selviää aikanaan.

21.9

Eilen oltiin sitten vikaa kertaa siellä koirakoulussa. Toi mamma on tosiaan jättäny mut ihan ilman huomioo ni totta kai mä olin ihan innoissani ku se vihdoin huomas mut. En mä malttanu mitään tyhmää paikalloloa maassa tehdä vaan koitin kertoo sille miten ilonen mä olenku se taas tykkää musta. Lopputulos oli se, et mamma pyysi mua meneen maahan ja ku en malttanu se nappas mua etujaloista kiinni. Seuraavax mä huomasinkin olevani selälläni maassa. Siinä sit makasin varmaan ainakin puol tuntii ja mamma vaan piti etujaloist kiinni niin etten päässy pois. Mitäköhän se tollakin ajo takaa. Sit ku mä kyllästyin jököttään siin ja rentouduin ni sit mamma päästi irti. Ja heti piti jatkaa ihan normaalisti hommia. En kyllä enää ees koittanu kertoo mammalle miten kivaa oli ku se taas huomas mut. Jostain syystä mamma oli tyytyväinen etten mä enää hyppiny vaan keskityin työntekoon.

Sil aikaa ku mä nökötin siel maassa ne muut teki vaikka mitä kivoja juttuja. Päästiin mekin sit mukaan siihen loppukilpailuun. Omasta mielestäni mä olin siinä kaikkein paras, mut mamma ei ollu yhtään kisatuulella ja teki kaikki hommat tosi hitaasti vaikka se oli nopeuskisa. Tietty me sit jäätiin viimisex. Mutta päästiin silti siirtyyn yläasteelle. Sinne pitäs sit ens viikolla mennä. Toivottavasti toi mamma on tokeentunu siihen mennessä.

20.9.

Huh, tänään olis sit viimeinen koulukerta ennen ku siirytään sinne yläasteelle. Siis jos ne huolii meidät. Ahkerasti on koitettu harjoitella. Tosin nyt toi mamma on suuttunu mulle jostain ja tehny mun elämästä aika kurjaa.

Me oltiin sunnuntaina hallilla Napin ja Even kanssa treenaas. Nappi-mummu treenas sitä agiliitoo ja me mamman kaa tottia. No sit mamma päästi mut jossain vaihees vapaaks leikkimään patukan kaa ku olin taas ollu niin hieno. Eihän niissä hajuissa semmonen patukka paljoo jaksa kiinnostaa, joten aloin tutkimaan sähköposteja (ja nannoja) sieltä hallin lattiasta. Siinä mä menin ja kuulin ku mamma alko taas sen kivan huutoleikin. Siis sen missä se huutelee mun nimeä ja mä oon niinku en kuulis mitään. Yleensä se leikki päättyy siihen, et mamma ajaa mua takaa ja sit mä tuunkin kiltisti luokse. Nyt ei käynykään niin. Yht'äkkiä mamma tuli tosi vihasen näkösenä luokse ja HUUSI täysillä MENE POIS!!! Siis se ajo mut pois luotaan. Törkeetä. Ei päästäny koko loppuaikana paria metriä lähemmäx eikä kiinnittäny huomioo. Ja ku me lähettiin hallista niin mä lähdin tapani mukaan sinne mis oli mielenkiintoisimmat hajut. Se ei ees huutanu mua takas, komensi vaan auton kohdalla autoon. Sen jälkeen ku olin itte tullu kattoon missä vika. Siis ihme juttu. Sen jälkeen mä en oo päässy sohvalle tai sänkyyn. En ees itse asiassa samaan huoneeseen sen kanssa. Tottia me ollaan silti harjoteltu vähäsen. Ja arvatkaa teinkö kaikki just niin ku pitääki jos tuo mamma vaikka tulis järkiinsä. Ei auttanu.

Mä kuulin ku se eilen puhu jonkun kaverins kanssa siitä, etä mä olen muka kovapäinen enkä välitä siit mitä mamma sanoo. Siis ei pidä paikkaansa. Mä vaan koitan leikkii sen kanssa. Mut kauheinta siin oli se, et mamma uhkas tän tilanteen jatkuvan niin kauan et mun päässä alkaa tapahtumaan jotain, mitä se sit tarkottaakin. Nicke-eno on kuulema käynny saman läpi ja selvis siitä 5 päivässä. Mut nyt se ei oo kotona ni ei voi kysyä siltä apua. Mut mamman kaverin yx koira oli joutunu kestään tätä kuukauden. Mut sitä Gloriaa mä en oo koskaan ees nähny ni en pääsy kysyyn siltäkään apua. Vähä mua ihmetyttää tää tilanne. Mut kai se mamma tosta pääsee yli jossain vaiheessa.

Toi mamma on nyt laiskotellu mun kanssa koko viikon. Ei olla pal mitään harjoteltu. Ja senkin kerran ku treenattiin ni se lopetti heti ku mä vähän koitin ruohoa haukata mennessäni. Ihan tyhmää, kyl mä olisin siit koht ruvennu hommiin.

Tänään käytiin taas koulussa. Treenattiin niitä samoja vanhoja juttuja. Tosin ku me tehtiin ympyrässä pujoteluharjotuksia otti mamma multa hihnan pois ja mä tein sen seuraamisen ihan vapaana! Muut ei osanukaan tommosta temppua. Mut ne opet sanoki et mä olen täysoppinu ku mä oon jo kisannu ja kaikkee. Ja sit me tehtiin jotain mitä ne sano seisomiseksi. Se oli kyllä ihan ufo hommaa. Enste piti istuu ja sit mamma sano et 'seiso' ja koski takajalalla mun takajalkaa niin et mä hyppäsin pystyyn. Tosin aina ku mä hyppäsin ylös mä sain nannaa. Mut koht mun pitiki mennä makaamaan mamman eteen ja sit se alko liikuttaan nannaa houkuttelevasti mun nokan edes niin et mä kurotin jaloilleni ottaan sitä nannaa. Ja taas tuli nannaa. En mä kyllä oikeen ymmärää, et mix. Kait sit sen takii ku mä nostin sen takamukseni sielt maasta. Jotain semmosta se mamma kanssa sanos, et kyl mä osaan mut viel ku ohajaaja oppis. Tais tarkottaa ettei se itte hallitte hommaa. Mitä se sit mulle opettaa niitä, opettelis ite enste. Mut harjoteltiin me tota seisomista seuraamisestakin. Mä sain tehä sen ihan ilman hihnaa. Pari kertaa mä jaksoin tosi hyvin, mut sit mä näin kaverin siellä kentän toisessa päässä ja päätin lähtee sinne kattoon sitä. Jostain syystä mamma ei oikeen tykänny ku sain niin kovan hepulin etten kuullu ku se huusi mua. Mä vaan halusin leikkii ja purkaa paineita ku olin ollu koko päivän pappan kaa kaupungilla tyttöjä kattomassa. Sen jälkeen mä jouduinki takas hihnaan. Mut ei se mamma kauaa jaksanu kiukutella. Sano vaan, et nyt riittää meille tältä päivältä.

Täytyy varmaan ruveta vähän pureen tota mammaa takamuksille, jos se sit vaix treenais mun kaa ahkerammin. Mä haluun olla koko porukan paras ja päästä mahdollisimman nopeesti ihan oikeisiin kisoihin. Tosin huomenna vois treenata ihan vaan sitä paikallaoloa ku nyt jo väsyttää niin paljon etten tahdo jaksaa ees tätä kirjottaa loppuun. Mamma sano sen johtuvan siitä ku on koko päivän joutunu käyttään aivoja.

6.9

Tänään käytiin taas siellä koulussa. Mamma vähän hypytytti mua patukan perässä kun mentiin sinne ni mä kävin sit aika kovilla kierroksilla. Mutta alku meni ihan hyvin. Ekaks taas harjoteltiin sitä kapulan kantoa ja seuraamista. Ja käännöksiä siinä seuraamisessa. Seuraavaksi siirryttiinkin sitten maahanmenon opetteluun. Siitä mamma väitti niille opeille (tänään Riikka ja Pia veti yhdessä tunnin) etten mä oikeen enää muista miten se tehdään. No, pakkohan mun oli sit heti näytää mammalle et se on väärässä. Joka kerta menin tosi nätisti maahan ku se pyysi. Ja kun piti nousta istumaan ni aina välillä mä oikeen hyppäsin siihen istumisasentoon. Se on aikas veikeen näköstä ku etujalat käy ilmassa ton liikeen aikana. Vähän me kokeiltiin sitä liikkeestä maahanmenoo, mut ei me taideta viel olla mamman kanssa ihan valmiita siihen. Täytyy varmaan ensin harjotella vielä vähän lisää tuota tavallista maahanmenoa ja seuraamista.

Lopuks se Riikka-ope keksi tosi kivan jutun. Me harjoteltiin jotain mitä kutsuttiin eteenmenoksi. Siinä laitettiin semmosen ihanan kannen päälle nannaa ja sit käveltiin taas parin metrin päähän. Sen jälkeen mamma pyysi mua käveleen sen vieressä tosi nätisti ja heti ku mä kävelin se näytti toisella kädellä niitä nannoja ja sano 'eteen'. Silloin saa mennä hakeen ne nannat sieltä. Me harjoiteltiin sitä pari kertaa tolleen, mut sit mamma tajus et se kansihan sielt kaukaa pitää hakee. Se lähetti mut hakeen sitä kantta ja totta kai mä hain sen tosi kauniisti. Ja jatkoin matkaa kansi suussa pitkin kentää. Siis ei se mamma sanonu et se pitää tuoda. Mä ehtisin juosta varmaan 10 minsaa ympäri sen mahtavan saaliin kanssa ennen ku vein sen sit kiltisti mammalle. No sain mä silti nannaa. Tosin koulu päätty mun osalta siihen. Mamma sano et mä kävin liian kovilla kierroksilla. Ei ymmärää, mulla oli vaan hauskaa ku mä sain niin ihanan lelun. Mamma oli kiltti ja anto mun kantaa sen kannen vielä autoonkin.

Sit ku me oltiinjo lopetettu mä kuulin ku mamma jutteli opejen kanssa ja mä taidan päästä jatkamaan heti ton ala-asteen jälkeen suoraan yläasteelle ja jatkamaan treeniä niitten isompien ja kokeneempien koirien kanssa. Siitä tulee varmaan tosi kivaa. Täytyy vaan nyt tökkiä tota mammaa takamuksille, et se muistaa treenata mun kanssa joka päivä, tai vaikka kax kertaa päiväs. Mä haluun olla niitten isojen koirien ryhmässäkin paras. Tietty.

31.8

Meillä oli eilen koulussa yllärikokeet. Arvatkaa vaan oltiinko mamman kanssa varustauduttu tommoseen. Mutta ei se meitä haitannut, mukaan mentiin ja osallistuttiin johonkin mitä sanottiin möllitokoksi. Se on kuulema epävirallinen tottelevaisuuskoe. No joka tapauksessa mä pääsin tosta kokeesta läpi ja ihan hyvin arvosanoin. Siinä oli aika paljon semmosia juttuja jota me ei olla harjoiteltu ollenkaan, kuten paikallaolo. Siinä olis pitäny maata kaksi minuuttia paikallaan kun mamma menee kauas pois. Mut me saatiin siltä tuomarilta lupa tehdä liikkeet meille sopivalla tavalla. Eli tosa paikallaolossa mamma vaan seiso mun edessä. Tosi hyvin mä jaksoin maata sen kax minsaa. Mamman ei tarvinnu komentaa ku pari kertaa. Ja hinhassa seuraamisesta mä sain täyden kympin. Vapaana seuraminenkin me tehtiin hihnassa, mutta siitä mamma sai haukkuja, kaikki sano et mä olisin osannu tehdä sen ilman hihnaa. Ja ihan varppina olisinki osannu. Mamma vaan sais luottaa munhun enempi näis koulujutuissa. Ja luoksetulossa mä pingoin niin lujaa ku pääsin ja kaikki kehu miten hienosti mä istuin suoraan mamman eteen. Estehypystäkin mä selvisin kun vähän mamma enste selitti mikä siin on jujuna.

Olihan siellä semmosia juttuja joita mä en osannu ku ei oltu harjoteltu, mut me koitettiin kuitenkin sit jotain sen liikkeen suuntasta ja kaikki sano, et me oltiin tosi hyviä. Kai musta sit tulee isona koulun jälkeen semmonen tokokoira. Me saatiin yhteensä 114 pistettä. Maksimi olis ollu kyllä 200, mutta niistä liikkeistä joita mä en osannu ois saannu maksimissaan 50 pistettä. Et aika hyvin kuitenki.

Ja ollaan me muistettu vähän tehdä kotiläksyjäkin. Sunnuntainakin heti ku tuli tuolla yhdistyksen Open Showssa tylsää alko mamma tekeen niitä kontaktiharjoituksia. Niin ja olin mä sit tietty vielä paras urospentu tossa näyttelyssä.

Mut kuiteski me opeteltiin siellä ekaks semmosia tosi kivoja kontaktijuttuja. Joka kerta ku mä istuin nätisti ja katoin mammaan päin se anto mulle nannaa. Samalla se ope selitti meille jotain kontaktin tärkeydestä ja ettei saa lähtee liikkeelle ennen ku on katottu mammaa silmiin. Ihan iisi jutttu jonka mä jo osaan. Sit me opeteltiin sivulle tuloa. Seuraavaksi piti lähtee kävelemään ihan vaan muutama askel eteenpäin ku enste oli katottu taas sitä mammaa. Ja sit ku oli kävelly nätisti pari askelta ja samalla tuijotellu mammaa sai taas nannaa. Tota pyöriteltiin aika kauan, et ne muutkin hiffais mikä juttu se oli. No tajushan ne viimein.

Seuraavaksi opeteltiin vähän luoksepäästävyyttä. Se on kuulema se juttu, jossa tuomari kattoo hampaat ja kivekset. No, sitä mä en kyllä suostu opetteleen, muahan ei mitkään vieraat ihmiset kopeloi. Mä vaan hukutan ne pusuihin.

Sit seuras välitunti. Se on kyllä koulussa se paras oppiaine. Mä sain leikkiä vaix kuinka kauan patukan kanssa. Se oli tosi kivaa. Sen jälkeen katteltiin vähän noutokapuloita. En kyllä oikein ymmärtäny miks sitä kapulaa piti kannella ja vielä siitä keskeltä, sieltä päästä ku oli pal kivempi riepottaa sitä. No kai mä joskus saan mamman ja open ymmärtään mitä mä haluan.

Ja päivä lopetettiin luoksetuloharjoituksilla. Mä osasin senkin tosi hyvin, tulin suoraan eteenja istui nätisti. Mamma sai vähän pyyhkeitä palkitsemisesta. Se palkkas mut patukalla (JEE!!) ja tunki sen suoraan mun suuhun. Ope sano, etä mamman olis pitäny heittää se patukka mulle, et sitä ei saa koskaan laittaa suuhn vaan mun pitää saada pyydystää se. Se onki pal kivempaa ku vaan kantaminen.

Mä olin ihan selkeästi luokan priimus. Se ope meinas siirtää mut suoraan seuraavalle luokalle, mut mamma sano ettei me olla vielä valmiita ku me osataan vasta seurata, eikä paikallaoloa ollenkaan. Mut kuka sitä ny haluaa paikallaan vaan olla ku maailmas on niim pal tekemist.

Ja saatiin me kotiläksyjäkin niin ku oikeessakin koulussa. Meidän pitää harjoitella noita kontaktijuttuja ja sit pitää päiväkirjaa treeneistä.

Koulun jälkeen mä olin niin väsyny, et ku mamma lähti jumpalle mä jäin ihan mielelläni kotiin nukkumaan. Se olis voinnu viipyä vaiks vähän kaueminkin ni ois saanu pidemmät kauneusunet.