Pennut
Jyvämäen
Opium on astutettu Spikellä
ja pennut syntyivät marraskuun 8 päivä. Maisa on luonteeltaan
leppoisa sopeutuja, joka osaa tarpeen tullen pitää puolensa.
Spike taas on mammam mussu, joka esiintyy aina edukseen kehissä eikä
jää toiseksi kovassakaan paikassa.
Pennut ovat iloisia sohvanvaltaajia, jotka tulevat esiintymään edukseen niin kisa- kuin näyttelykehissäkin. Maisan jälkeläisnäyttöihin kuuluvat mm. kansainvälinen muotovalio Jyvämäen Yllätys. Spiken sisko valoittaa pohjoisen agilitykenttiä kolmos-luokassa.
Mä oon Hippu, tosin
luonteeltani en ole todellakaan mikään hiljainen hissukka vaan
tiedän ihan tasan mitä haluan. Tosin aika usein mä haluan
leikkiä tai nukkua ihan omissa oloissani vaikka noi muut koittaakin
aina välillä tulla häiristesmään mua. Pentulaatikosta
mä hyppään pois just ku siltä tuntuu, se alkaa olemaan
vähän turhan pieni tila telmimiseen. Lisäksi mä aina
sillon tällön autan tota mammaa pyykien laittamisessa. Jostain
syystä mamma ei kyl aina kauheasti arvosta sitä. Kummallista, kuivuuhan
ne pyykit lattialle leviettyinäkin.
Hei! Mä olen Heta. Aina välillä täytyy vähän hurjastella ja näyttää kynsiä, jotta noi muut uskoo mua. Mä olen aika tyttö painimaan noitten siskojen ja veljien kanssa. Ruokakipolla mä olen yleensä ensinmäisten joukossa, jotta musta tulis iso ja voimakas. Vauhtia löytyy tarvittaessa, mutta sitten kun kiihdytykset on tehty on kiva käpertyä jonnekin pehmeälle peitolle nukkumaan ja ehkä vähän maistelemään Maisa-äidin tissiä siinä sivussa.
Olen Otto-poika. Mä olen kova painimaan ja pitämään jöötä tuolla meidän yksiössä. Isona musta tulee mahtava ja pelottava vahtikoira. Mä osaan jo murista tosi pelottavasti ja repiä mammaa jalasta. Lisäksi mä painin noiden muitten kanssa. Välillä me juostaan kilpaa tossa keittiön pitkällä käytävällä tai sit nuo ihmislapset palluuttaa meitä. Mua ei kyl yhtään haittaa vaikka sillä pienemmällä onkin välillä vähän rajut otteet.
Munt kutsuta
Kirpuks tai Kirppuseks. Mää voi olla vähä pieni, mut
luanteelt mää ole kovi pippurine. Jos mää vaa päätä tehrä jotta
ni mää sit kans teen sen, tykkäs muut siit tai ei. Oteta
ny vaiks toi pentuloota, en mää siel enää kauhiast viihry.
Siks varte mää yleensä tulenki sielt pois ennen ku toi mamma
ehtii selkäns kääntää sen jälkke ku see on
pistäny meirät sinne nukkuma. Mää ajatteli ryhty isona
semmoseks missiks tai jokski ni en mää viitti pittää
nii kauhia kiiret tonne ruokakipol. Samaten se syömine, pari papana
riittää hyvi ettei tuppa lihoma.
Mä olen Kasipallo.
Joku sais kyl nyt äkkiä antaa mul kunnollisen nimen. Jos on tommonen nimi
annettu niin onx joku ihme, et mä huudan ja kiljun vähän
väliä. Muuten mä olen ihan tavallinen ilopilleri, joka
on aina valmiina toimintaan. Toi Maisa-mamma syö aina kaikki meidän
puruluut niin mun oli pakko koittaa keksiä jotain korviketta kun ikeniä
kutitti niin hirveästi. En mä yleensä ihan tolleen tuhoo paikkoja.
Mä olen Rayu. Yleensä
mä olen aina menossa tai tulossa. Joku juttu kuiteski on vähän
niinku työn alla. Mä keksisin ihan ekana miten tuolt pentulaatikosta
pääsee pois, pitäähän jonkun noille siskoille näyttää
mallia. Must on tosi kiva painia noitten sisarusten kanssa ja yleensä
mä voitan ne ottelut. Jos mä meinaan jäädä tappiolle
niin mä murisen niin lujaa, et toiset säikähtää.
Mut sit ku mä nukun ni mä teen senkin täysillä enkä
yhtään tykkää tulla häirityksi. Nih!
