Oma kasvattini Pikku Myy, Siili-Sofian Mylady de Winter on astutettu hienolla herrasmiehellä Braslight's Vislumbrante, Masa. Pennut syntyivät 22.9.2019. Pikku Myy on iloinen ja väsymätön harrastuskaveri ja perheen ilopilleri. Myy ei ole vielä ehtinyt kisakentille, mutta nyt kun pentuprojekti on ohi, Myy suuntaa katseet eteenpäin ja kohti tulevia kisakoitoksia. Masa taas on vanhempi herrasmies, joka on ehtinyt elämänsä aikana tehdä vaikka ja mitä. Näyttely- ja kisakehät ovat tulleet tälle hurmurille tutuksi vuosien saatossa.
Pennuista odotan väsymättömiä kisatykkejä, jotka palkitsevat osaavan ohjaajan asettamalla riman todella ylös. Myös ulkonäöltä odotan paljon, onhan Myy suvusta, joka jättää voimakkaasti omia hyviä piirteitään pentuihin. Isä on komea brasilianterrieri, jonka ulkonäkö tai käyttöominaisuudet eivät jätä mitään toivomisen varaan.
Mä oon DaDiiva. Musta on tosi kiva römytä ulkona, siis hyvällä säällä, vesikeli ei niinkään oo mun juttu. Ja kun mä römyän ulkona, mä pistän kuulolaitteen pois päältä, kivempi niin. Tosin toi mamma on keksiny kulkee pihalla lihapullien kanssa. Ei niitä
kovin kauaa jaksa vasustaa vaan on pakko mennä kattoon. Lisäksi mä osaan ihan ite tehdä päätöksiä ja keksii kaikkea kivaa. Isona musta voi tulla ihan mitä vaan mä haluun. Mä tykkään antaa pusuja ja riehua muitten kanssa. Nii, ja on mulla oma tunnuslaulukin. Ihan kaikilla diivoilla ei semmosta ookaan, sen tahtiin on kiva tanssia ulkona kun koittaa saada muita mukaan leikkiin.
Mun nimi on Tähti. Kun mulla kuulemma on niskassa semmonen tähden muotoinen laikku. Muutenkin toi nimi sopii mulle kun isona must tulee tosi kuuluisa näyttelytähti. Tai kisatähti. Toisaalta, miks tyytä vähään kun voi tähdät siihen, et on joka lajissa Tähti. Tällä kertaa kun se kauneus ja äly on laitettu samaan pakettiin. Mä oon tosi nopee katoamaan tonne ulos siskon kanssa. Se on kivaa ku sit mamma huutelee meit tosi paljon ja kovin. Ja ku me tullaan me saadaan paljon herkkuja.
Minä olen Selena. Luonteeltani olen periksiantamaton ja mitään pelkäämätön. Siis todellakin rohkea brasilianterrierin alku. Juuri tässä yhtenä päivänä pelottelin mammaa hakemalla Royal-dobermannilta pallon pois kun Royal odotti mamman potkaisevan palloa hänelle. Mutta minusta oli paljon parempi idea hakea se pallo pois ja alkaa leikkimään sillä itse. En myöskään jaksa hermoilla pienistä asioista, enkä kyllä isoistakaan. Itse asiassa, en jaksa pahemmin hermilla mistään. Paitsi ehkä ihan vähän siitä, että kylmällä ja märällä kelilläkin pitää ulkoilla.
Pipsa terve. Mä oon kuulemma tosi täyspäinen pieni brasse, joka osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä sekunnin osissa. Pakko myöntää, et se pitää kyllä paikkansa. Isona musta tulee ihan oikee työkoira. Mä alan käymään ton mamman kanssa sen apuna töissä, mutta siitä lisää sit joskus jos ehdin kertoa. Kovasti mamma ja toi kasvarimamma jutteli ja vertaili meit siskoksii kun toi mamma tuli mua kattoon. En kyllä ymmärrä miksi kun tein heti ensihetkillä päätöksen et muutan mamman kaa asumaan. Koitin kyllä heti kertoa sen mammallekin, mut eihän se heti ymmärtänyt jutun juonta. No, onneksi nuo kaksi tajus sen myös. Tääl on oikeesti ihan mahtavaa, me keksitään ton mamman ihmispennun kanssa koko ajan kaikkea kivaa yhdessä.