Oma kasvattini Kirppu, Siili-Sofian Loviisa Niskavuori, on astutettu upealla, nuorella itävällantuontiuroksella Diaurum Danubio Da Pedra Filosofal, Sisu. Pennut syntyivät 24.9. 2017.

Kirppu on aina valmis mukaan kaikkeen tekemiseen. Luonteeltaan Kirppu on, no kuin niskavuoren Loviisa, omaa tahtoa löytyy, mutta osaa tarvittaessa joustaa ja antaa periksi. Kirppu on tutkittu terveeksi ja osallistunut muutamaan näyttelyyn saaden saaliiksi yhden SA:n ja hyvät arvostelut. Sisu on hyvällä itsetunnolla varustettu nuori mies, joka tietää mitä haluaa. Vaikka egoa löytyykin, niin tämä nuori miehenalku ei koita hyppiä vanhempiensa silmille tai turhaan haastaa riitaa. Kun Sisu päättää tehdä jotain, ei asia jää puolitiehen. Pennuista odotan väsymättömiä kisatykkejä, jotka haastvat ohjaajansa, mutta palkitsevat osaavan ohjaajan asettamalla riman todella ylös. Myös ulkonäöltä odotan paljon, onhan Kirppu suvusta, joka jättää voimakkaasti omia hyviä piirteitään pentuihin. Isästä on tulossa näyttävä uros, jonka rakenne on kohdallaan. Kun nämä kaksi ominaisuutta yhdistyvät, voi myös näyttelypuolelta odottaa paljon.

Mä oon MiniMe. Toi nimi tulee siitä ku oon joukon pienin. Ja kai toi mamma on kattonu vähän liikaa jotain ihme leffoja. Vaikka olenkin mukamas pienin niin pippuria löytyy kyllä vaikka muille jakaa. Osaan pitää puoleni ja laittaa kampoihin noille siskoille ja veljelle. Isona mä ajattelin alkaa semmoseks missiks vai mitä ne ny on, näyttelytähdeks kuitenki. Nii ja sit tietty mä aion vallata sohvan ja sängyn nukkumapaikas. Nii ja olla koko Raision suosituin brasse, tai oikeammin terrieri. Ja ehkä toimii vähäsen toimistokoirana kans.

Plättä täällä Moooooooooooi! Mä oon ehdottomasti kovaäänisin meidän sakista. Joka ainoa asia pitää ilmoitaa, ja kovaa. Eihän kukaan muuten tiedä mitä tapahtuu. Samaten protestoinnit ja nälästä ilmoittaminen kannattaa tehdä mahdollisimman äänekkäästi maksimishuomion saamiseksi. Isona musta voi tulla ihan mitä vaan. Mä voisin kokeilla ainakin tokoilua, mejää, agiliitoa vai mikä se nyt oli ja näytelmiä. Nii ja kai sitä vois kokeilla jotain, missä pääsee käyttääntota mun komiaa ääntä. Mut pääasia on tietysti se, et saa olla oman perheen kans ja touhuta kaikkii arkisia juttuja. Eli olla vaan ku ellun kana.

Munt sanota PimpulaPampulaks. Mä olen aika tapaus toi mamma tapa sano. Kuulemma semmone Camel-bootsflikka. Yhtä en tiärä mitä se tarkottaa, mut mä ole funderanu, et se o jotta iha spesiaali, olenha mäki aika erityine. Mä tykkä tehdä kaikenlaist uutta ja ihmeellist. Iha parast on ku pääse ekana kokeile jotai juttui. Eikä mua ylens eres pelota vaa mä tykkä nii pal kauhiast siit kokeilemisest. Siksi oliski kauhia kiva, jos isompan pääsis kokelema ainaksi sitä tokojuttua. Se kuulosta kauhia miälekiintoselt ku siin saa koko aja opetel uusi asjoi.

Olen Perusinsinööri Veijo Miettinen, ystävien kesken Veijis. Luonteeltani olen rauhallinen tarkkailija, mutta tarpeen vaatiessa sytyn ja innostun. Silloin minustakin löytyy virtaa ja vauhtia. En juuri jaksa säikkyä uusia asioita tai hötkyllä mistään. Kyllä ne asiat tuppaavat järjestymään kunhan vaan vähän odottelee. Kovasti haluaisin isompana tohuta yhdessä oman perheen kanssa kaikenlaista kivaa, vaikkapa metsälenkkejä ja kaupunkikävelyitä. Toki jos sopivista työehdoista päästään sopuun nii agility ja tokoilukin varmasti onnistuvat ja maistuvat.

Mä oon Fatima, tai Intiaaniprinsessa-Matkalla-Suureen-Maailmaan. Mamma sano, et toi hirveen pitkä lempinimi tuli siitä kun kömmin ekana ulos pentulaatikosta ihan omin avuin. Ja ekana kyl kiipesin takaski sen jälkeen kun totesin ison maailman aika tylsäksi paikaksi. Mä olen aika utelias, varsinkin tuolla pihalla haluun tutkia kaikkea mahdollista, yleensä just silloin ku mamma huutaa sisälle, sen takia se sanooki et mä vedän Camel-bootsit jalkaan. En kyl yhtään tiedä mitäse tarkottaa. Isona must olis ihana tutkia tuttuja ja vähän vieraampiakin maastoja yhdessä oman ihmisen tai perheen kanssa.