Brasilianterrieri syntyi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa paikallisten koirien sekoittuessa Euroopasta tulleisiin terriereihin ja seurakoiriin. Tilanomistajien pojat yleensä opiskelivat euroopassa ja kotituomisina heillä oli vaimo sekä koira. Nämä eurooppalaiset koirat sekoittuivat paikallisten pikkukoirien kanssa. Alun perin näitä koiria käytettiin pienriistan metsästykseen, paimenkoirina, vahtikoirina ja rottakoirina. Koirat toimivat yhä edelleenkin näissä tehtävissä Brasiliassa. Ne ovat myös suosittuja sirkuskoiria.

Fox Paulistinha eli brasilianterrieri kuuluu keskikokoisten terrierien ryhmään (FCI:n ryhmä 3). Nimi Fox Paulistinha tarkoittaa pientä sao paololaista koiraa ja tulee suoraan rodun syntyseuduilta. Rodun maksimisäkä on 40cm, paino ei saa ylittää 10 kiloa. Koirat ovat pohjaväriltään valkoisia. Turkissa on mustia, sinisiä tai rusketa laikkuja. Karva on lyhyt ja sileä.

Koiran tulee olla neliömäinen, linjat kaareutuvat kauniisti. Ylhäältä katsottuna koiran pää on kolmion muotoinen. Korvat ovat kaukana toisistaan ja kuono kapenee melko voimakkaasti silmistä tummaan kirsuun. Koiralla on selkeä otsapenger. Koiran selkä laskee hieman säästä lantioon päin. Selkä on suhteellisen lyhyt ja lihaksikas. Eturinta on kohtuullisen leveä sallien eturaajojen vapaan liikkumisen. Vatsalinja kohoaa loivasti lantiota kohden. Häntä on lyhyt ja koira kantaa sitä pystyssä. Kaikki variaatiot puuttuvasta hännästä täyspitkään ovat sallittuja. Raajat ovat edestä katsottuna suorat. Liikkeet ovat lyhyet ja nopeat. Koira liikkuu kumipallomaisesti.

Luonteeltaan brasilianterrieri on tyypillisen vilkas terrieri. Se elää jatkuvasti täyttä elämää ja haluaa osallistua väsymättömästi kaikkeen ympärillään tapahtuvaan niin sisällä kuin ulkonakin. Tyypillistä on koiran poikkeuksellisen voimakas kiintymys perheenjäseniin ja selkeä pidättyvyys vieraita kohtaan. Vaikka koira voi vaikuttaa aralta, se ei missään tapauksessa ole sitä vaan pelkästään varovainen. Rotua voikin kuvata hieman yllättävällä sanaparilla epäluuloinen mutta ystävällinen. Vilkkaan ja aktiivisen luonteensa vuoksi rotu ei sovellu aivan kaikille, vaan koiran omistajan tulee olla halukas touhuamaan koiransa kanssa. Toiminnaksi kelpaa mikä tahansa pitkistä metsälenkeistä kilpailuihin tähtäävään koulutukseen. Pääasia on, että koiran aivot saavat tekemistä.

Brasilianterrieri on luonteeltaan vilkas ja aktiivinen. Se haluaa ehdottomasti osallistua kaikkeen mitä omistaja tekee. Joskus tuntuukin siltä, että koirassa riittää virtaa 24 tuntia vuorokaudessa. Kaiken mitä se tekee, se tekee täysillä. Nämä koirat eivät tiedä mitä tarkoittaa sinne päin tai puolittain. Ne ovat hyvin motivoituneita, kunhan omistaja ensin keksii mistä narusta vetäistä. Ja aina tuo naru ei ole nanna-automaatti, joten rotu voi olla hyvinkin haastava. Toisaalta kun yhteinen sävel löytyy, on työskentely brassen kanssa helppoa ja hyvin palkitsevaa. Ja kaikenlaisten temppujen opettaminen käy helposti.

Kovan virran ja suuren tekemisen vastapainona koirat osaavat myös arvostaa rauhallisia sunnuntaiaamuja omistajan sängyssä lekotellen. (Olen joskus kuullut huhuja braseista, jotka eivät nuku sängyssä.) Useimpia rodun edustajia onkin hankala saada aamulenkille ennen kello kymmentä ja viikonloppuisin ennen puoltapäivää. Lisäksi nämä Brasilian lämmöstä lähtöisin olevat koirat rakastavat suomalaista saunaa. Usein perheen innokkain saunoja on koira, joka istuu löylyhuoneen oven edessä odottamassa saunan lämpiämistä.

Rodulla on myös kaksijakoinen suhtautuminen huonoihin keleihin. Ne välttävät ulkoilua vesisateessa (varpaat voi kastua) ja pakkasessa (siis tuolla on kylmä) viimeiseen asti. Toisaalta taas koirat nauttivat kun saavat juosta täysillä pitkin metsä tai peltoa vaikka pakkasta olisi -20 astetta. Myöskään kisaaminen tai koesuorituksen tekeminen kaatosateessa ja parin asteen lämpötilassa ei ole ongelma, kunhan autossa on toimiva lämmityslaite täysillä puhaltamassa heti suorituksen jälkeen.

Koirat sopivat erityisen hyvin agilityyn. Ne ovat jo luonnostaan aina liikkeellä ja ominaisin etenemistapa tuntuu varsinkin nuorilla koirilla olevan jonkinasteinen pomppiminen ja hyppiminen. Koirat ovat myös nopeita ja ketteriä, ominaisuuksia, joista on iloa agilityssä. Ne ovat melko helppoja ohjata ja malttavat ainakin joskus kysyä ohjaajalta mikäs oli se seuraava este.

Myöskään tottelevaisuuskoe ei ole brasseille mitenkään vastenmielinen
harrastusmuoto. Ne ovat hyvin työmotivoituneita ja jaksaisivat treenata väsymättä. Ohjaajan tuleekin näiden koirien kanssa muistaa itse lopettaa juuri kun on kivaa ja kaikki sujuu hyvin. Rodulla on myös luontainen hyvä katsekontakti ohjaajan (tai nannapalaan), mikä on lisäetu tokoilussa. Tosin on olemassa tapauksia, joissa koira ei ymmärrä miksi tuoda ohjaajalle takaisin tuo keppi, jonka se ohjaaja juuri heitti pois. Näyttelyistä brasset yleensä nauttivat suunnattomasti. Ne haluavat aina olla tapahtumien keskipisteessä ja huomion kohteena. Näyttelyissä on riittävästi tohinaa, jotta koiralla on mukavaa katseltavaa. Lisäksi tuomari ja yleisö ihailevat. Mikäs sen mukavampaa diivan elkeitä omaavalle rodulle. Tosin näyttelymenestyksen myötä koirien nenä tuppaa nousemaan aika pystyyn asentoon.

Valtaisan energiansa ja hyvän oppimiskykynsä vuoksi brasilianterrieri on helppo opettaa esimerkiksi kantarellikoiraksi tai etsimään ne aina kadoksissa olevat avaimet. Niistä saa myös pienellä vaivalla hyviä avustajakoiria vaikkapa noukkimaan kaikki lattialle pudonneet esineet. Oikeastaan ei ole mitään mitä brasilianterrierin kanssa ei voisi tehdä.Valtavan tekemisen innon ja halun vastapainona brasset myös arvostavat rauhallisia lepohetkiä sohvalla. Usein kuuluu vain kuorsaus kun perheen pää katsoo koiran kanssa formuloita sunnuntaisin televisiosta. Koirat eivät itse vaadi omistajaltaan hienoa harrastusta ja mahtavia titteleitä sekä vinoa pinoa rusetteja kaiken maailman kokeista. Ne ovat täysin tyytyväisiä kun saavat touhuta mamman ja pappan kanssa omiaan. Ja omistajakin pysyy tyytyväisenä kunhan muistaa tarjota koiralleen säännöllistä aivojumppaa.